Retkellä Pfaffenhofenissa Wollmeise-kaupassa

En oikein osaa edes kuvailla kuinka etuoikeutetulta olo tuntui, kun minulla oli viime perjantaina mahdollisuus kulkea ylläolevan lankakaupan ovesta sisään. Meinasi tosin jäädä käynti väliin, kun riuhdoimme täpinöissämme kaupan ovea ihmetellen miksei se aukea vaikka kaupan pitäisi olla auki. No, tämähän on aika erikoinen kauppa, ehkä se ei jostain syystä olekaan auki vaikka pitäisi, ajattelin. Ihan tiedoksi, kaupan ovi aukeaa työntämällä, ei aukea vetämällä, vaikka mieskin kaikin voimin kokeilisi. :)

Loppu hyvin kaikki hyvin, päästiin kauppaan sisään. Lähes kaikki kohtaamani saksalaiset ihmiset ovat olleet äärettömän ystävällisiä, niin myös naiset tässä kaupassa. Hiukan kyllä ihmettelivät, ettei minulla ollut mukanani minkäänlaista toivomuslistaa ystäviltä. Mutta oikeasti, menin aivan tyhjän pääkopan kanssa tänne ja oikeastaan hyvä niin. Tarkoitus oli vain ostaa vähän kaikenlaista ja hipelöidä lankoja sitten kotona.

Mieskin oli tyytyväinen, kun sai istua sohvalla sillä aikaa kun minä tutkailin lankoja. By the way, kaupassa oli käynyt aiemmin aamulla muita suomalaisia. Keitähän ovat olleet?

Ehkä olisi voinut ostaa vähän enemmänkin, budjetissakin olisi vielä ollut ihan vähän venyttämisen varaa. Ajattelin kuitenkin pitää ostot jonkinlaisessa kohtuudessa ja miehen sillä mielellä, että minut voi päästää tänne joskus vielä uudestaan. (tosin nämä langat maksoivat naurettavan vähän verrattuna erään jalkapallopelin pääsylippuihin, jotka miehen oli muutama vuosi sitten "pakko saada")

Nyt vaan sitten miettimään mitä näistä tekisi. Ajatus on että näistä kuitenkin tekisi jotain, vaikka voisi näitä vain hypistellä ja ihastellakin. :)

Tänne pitää päästä joskus vielä uudestaan! On ehdottomasti pienen pyhiinvaellusmatkan arvoinen paikka, jos Münchenissä päin on käyntiä.